Ummikko kahvimaailmassa

Ummikko kahvimaailmassa

Unelma-ammateista on aina mielenkiintoista keskustella. Joillekin se on ollut pienestä pitäen poliisi, toiselle lääkäri ja kolmannelle näyttelijä. Minä halusin olla prinsessa ja lakimies. Kumpaakaan minusta ei tullut -hyvä niin. Rakkauteni ihmisten kanssa työskentelemiseen vei minut opiskelemaan kauppatieteitä. Lisäksi olen aina rakastanut leipomista, kokkailua ja hyvää kahvia. Näiden intohimojen siivittämänä päädyin töihin Kaffalle. Hyvä kahvi, markkinoinnin työtehtävät ja kivat työkaverit vakuuttivat minut siltä, että unelmien työpaikkani on löytynyt.

Saatuani tämän työtehtävän aloin saada huijarisyndrooman oireita. Enhän minä osaa edes keittää kahvia oikein tai tiedä kahveista juuri mitään. Kahvinvalmistumenetelmät olivat hakusessa ja eri kahveja maistellessa tunsin oloni tyhmäksi, kun en osannutkaan heti löytää kahveista erilaisia makuvivahteita. Mietin mielessäni, että miten ihmeessä osaan ja uskallan markkinoida kahvia asiantuntevana markkinointiguruna, kun olen tähän saakka keitellyt kahvini ilman vaakaa -miten sattuu- markettikeittimellä. Tulisiko minusta ikinä oikeasti kahvihifistelijää, joka voi ylpeänä kertoa juovansa pienpaahtimokahvia ja sen lisäksi sanoa erottavansa kahvilaadut ja tuntevansa valmistustavat.

Muutama viikko työtehtävissäni aloittamisen jälkeen vein kahvia vanhemmilleni testattavaksi. Selitin heille ummet ja lammet kahvin valmistukseen liittyen. Muistutin, että jauhettua kahvia täytyy laittaa kuusi grammaa suhteessa yhteen desilitraan vettä. He kuitenkin keittivät kahvia kuten normaalit ihmiset keittävät. Perusmittalusikalla kahvia suodatinpussiin, vesi keittimeen kahvipannulla ja keitin päälle. Kahvista tuli oikein hyvää. Mieleni valtasi hämmennys ja samalla helpotus, ettei kahvin keittäminen ehkä olekaan mitään avaruusgeometriaa. Olin myös huomannut kehittyneeni kahvien maistelussa ja jopa tunnistanut kahveista erilaisia makuvivahteita. Joku viisaampi työpaikallani mainitsikin, että kahvien maistelu on melko samanlaista kuin viinien maistelu. Eihän kukaan ole sommelieeri syntyessään. Kahvin maistelussakin on mahdollista kehittyä eikä ensimmäisillä kerroilla osaa löytää monia erilaisia makuja. Harjoitus tekee mestarin; tässäkin hienossa lajissa.

Halusin tällä kirjoituksellani vähentää sitä stigmaa, joka ehkä pienpaahtimokahveista mitään ymmärtämättömien ympärille helposti syntyy. Kuka tahansa osaa keittää kahvia, eikä se todellisuudessa ole lähelläkään rakettitiedettä. Minun tai sinun ei tarvitse olla millään tasolla kahvihifistelijöitä voidaksemme nauttia kupillisen, hiukan parempaa pienpaahtimokahvia. Se on kahvia siinä missä muutkin kahvit ovat, vaikka Kaffan kahvin maku on omaan suuhuni sopivampaa. Juodessani Kaffan kahveja tiedän niiden olevan vastuullisia ja Suomessa paahdettuja sekä käsin pakattuja. Minulle nämä kaikki ovat arvoja, joita haluan tukea. Nykyään minulla on kotona jopa Chemex, jonka kanssa tykkään aamukahvini valmistaa. Muun muassa siitä syystä, että television kokoinen kahvinkeitin ei pieneen asuntoomme mitenkään järkevästi mahdu ja kahden hengen taloudessa Chemex toimii vallan mainiosti. 

En vieläkään koe olevani kahvihifistelijä, vaikka valmistankin kahvini uuttamalla ja nautin Kaffan pientilakahveja. Olen edelleen se sama leipomista, kokkailua ja kahveja rakastava ihminen kuin ennen Kaffalla aloittamista.. Kahvihifistelijää minusta ei ole vielä tullut, vaikka voin ylpeänä kertoa juovani pienpaahtimokahvia aamuisin. Hyvä kahvi on kuin lähtisi lomalle arkeen. Päivän paras kahvihetki onkin se aamun ensimmäinen kupillinen, rauhassa nauttien.

Olen muutaman kuukauden kuluessa oppinut,että pienpaahtimokahvit sopivat ihan kaikille, jotka arvostavat hyvää ja nauttivat siitä.  Kahvin keittäminen ei ole vaikeaa ja se onnistuu jokaiselta suomalaiselta- vaikka silmät kiinni.

-Jasmin
Brand & Communications Manager


Back to blog

Leave a comment

Please note, comments need to be approved before they are published.